Kuvittelemisen matkalla Vainosen kyydissä
Jyrki Vainonen: Swiftin ovella . Tammi, 2011. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Swiftin ovella oli jäänyt itseltäni huomaamatta, vaikka olen seurannut kohtuullisen aktiivisesti Jyrki Vainosen kirjallisia vaiheita ja tuotantoa. Romaani on ihana löytömatka ja avaa lukijalleen oven kokonaan uuteen maailmaan. Seikkailu kannattaa: tarina kantaa, kerronta on kiehtovan kerroksellinen, tekijän tyyli hypnoottinen. Tarina liikkuu kahdessa ajassa, tässä päivässä ja 1700-luvulla. Molempiin aikoihin ja paikkoihin Vainonen kerrostaa aistimellisia tarinoita, kohtaamisia, henkilöhahmojen puhetta, sisäisiä ja ulkoisia tapahtumia. Kiehtovimmillaan liikutaan mielen sisällä – mutta kenen? – kursiivilla merkityissä kohdissa: ”Minusta ei ole mahdotonta, että aika olisi kerrostunut toisin kuin olemme tottuneet ajattelemaan” ( Swiftin ovella , 20). Päähenkilöitä on niin ikään kaksi. Lennart Beren saa tehtäväkseen saattaa päätökseen kuolleen ystävänsä kesken jääneen projektin. Mistä tahansa projektist