Kissa Murr seikkailee kotisivuillani





Kotisivuillani seikkaileva kissa on nimeltään Kissa Murr, alun perin saksalaisen kirjailijan E.T.A Hoffmannin luoma romaanihahmo.

Kissa Murr ja hänen elämänviisautensa (Lebensansichten des Kater Murr, 1820) on romaaniparodia Saapasjalkakissan sukuun kuuluvasta kissasta, joka ryhtyy kirjoittamaan omaelämäkertaansa Rousseaun ja Goethen luomien mallien mukaan. Kissa kirjoittaa kuitenkin erehdyksessä elämänhistoriansa isäntänsä käsikirjoituksen kääntöpuolelle, ja tämän vuoksi kirjan lukija joutuu seuraamaan vuoroin Murrin sielun historian käänteitä, vuoroin taas isännän kirjoittamaa elämänkertatekstiä.

Olen kuljettanut Kissa Murria mukanani 1980-luvulta asti osana kirjallisuushistorian ja omaelämäkertahistorian opetustani ja myös kirjoittanut hänen omaelämäkerrastaan. Syntymäkertomus esimerkiksi vetää täysin vertoja kuuluisille omaelämäkertakirjailijoille, jotka hekin ovat usein kokeneet syntymänsä ja alkuperänsä poikkeuksellisiksi.

Saksalaisen romantikon kirjoittama romaaniparodia riittäisi yksin modernin omaelämäkerran lajihistorian esitykseksi. Hoffmann käsittelee nimittäin romaanissaan kaikkia niitä omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ongelmia, joita nykyäänkin pohditaan: identiteettiä, muistia, omaelämäkerrallista totuutta, omaelämäkerran, romaanin ja elämäkerran suhdetta. Tämän oivalsi myös filosofi Sarah Kofman kirjoittaessaan dekonstruktiohenkisen tutkielmansa Autobiogriffures (1975, ”Omaelämäkerrallisia raapaisuja”) omaelämäkerrallisen kirjoittamisen problematiikasta. Miten paljon riemukkaampaa luettavaa Kissa Murr on kuin jonkun kuivakan kirjallisuustieteilijän puuduttava artikkeli modernin omaelämäkerran kertomusopista (ks. esim. Kosonen 2009).

Kun sitten ryhdyin miettimään omia kotisivujani ja etsiskelemään kuvaa tai hahmoa joka yhdistäisi erilaisia omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä toimiani, tuli mieleen Kissa Murr. Mieheni löysi nettiarkistojen kätköistä Hoffmanin itsensä kuvittaman romaanin ja juuri tuon kotisivuillani seikkailevan kansikuvan, jossa kissa astelee arvokkaasti sulkakynä toisessa tassussaan, toisessa kainalossaan omaelämäkerta. Kissa Murr jos kuka sopii puhumaan omaelämäkerrallisen kirjoittamisen puolesta, sen luonteesta ja merkityksestä – myös kirjallisuusterapeuttisen ja kirjoittamisen ohjauksen yhteyksissä. Eläinhahmossaan hän sitä paitsi ruumiillistaa myös omaelämäkerrallisen kirjoittamisen syvimmän paradoksin: yksilöllisen ja inhimillisen ainutlaatuisuuden myytin ja samalla sen pakottavan merkityksen.

Tänä keväänä Kissa Murr tuli vastaan kollegani Martti-Tapio Kuuskosken proseduraalisessa kollektiiviromaanissa Ihmiskokeita. Kissaromaani (2016), jonka Kissa Murr on ilmeisesti itse kirjoittanut ja kustantanut. Toinen teos siis. En voinut olla lähettämättä Martti-Tapiolle viestiä ja ihmettelemättä yhteensattumaa ja yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Kissa Murria on siis ilmassa!


Comments

Popular posts from this blog

Progoff-retriittiin laskeutumassa

Mielikuvittelua haudan takaa

Elif Shafakia ja jaettuja tarinoita Lukukahvilassa